Kuinka kukoistaa kuin omenapuu? Helppoahan se olisi jos olisi noin kaunis luonnostaan :). Mutta onko itsetunto riippuvainen ulkonäöstä? Lahjakkuudesta? Pätevyydestä? Luonteesta? Lähtökohdista?
Mistä edes tietää onko minulla hyvä itsetunto? Kirjoissa mm. Hyvä itsetunto (Keltikangas-Järvinen 1994) itsetunto määritellään tunteeksi siitä, että olen riittävän hyvä. Ei siis tarvitse olla täydellinen, mutta tuntea olevansa hyvä jossain. Se on itseluottamusta ja itsensä arvostamista. Ja koska arvostaa itseään, ei suostu ihan mihin tahansa. Hyvä itsetunto näkyy siis myös siinä, että osaa puolustaa omia halujaan, tavoitteitaan ja unelmiaan.
Yleensä ihmiset arvioivat toisen itsetuntoa ulkoisesta olemuksesta. Jos on rohkea ja sosiaalinen, niin on varmasti hyvä itsetuntokin. Vaan kun ei välttämättä ole! Sosiaalisuus on eri ominaispiirre ihmisen luonteessa, joten sillä ei ole tekemistä itsetunnon kanssa. Tietysti se, että uskaltaa sanoa omat mielipiteensä, kertoo hyvästä itsetunnosta, mutta muiden mielipiteiden jyrääminen taas kertoo yleensä päinvastaista. Niillä, joilla on hyvä itsetunto, ei ole tarvetta latistaa muita. Siitä sen hyvän itsetunnon voikin joskus erottaa ;)
Itsetunnon tila vaihtelee. Joskus tuntuu, että tunnin sisään voi itsetunto romahtaa mm. kun mokaa jotain. Nuoruus on itsetunnon kannalta tuulisinta aikaa. Itsetunto kun liittyy vahvasti omien mieltymysten, haaveiden ja tavoitteiden hahmottamiseen ja nämä taas ovat vähän hakusessa. Lisäksi kaikilla meillä on yleensä se tunne, että olen jotenkin poikkeava ja nuorena se tuntuu kammottavalta. Myöhemmin ehkä tajuaa, että joo yksilöitä ollaan, mutta hyvinkin samanlaisia ajatuksia meillä kaikilla käy mielessä.
Itsetuntoa romuttaa huonot kokemukset ryhmässä selviämisestä. Kiusaaminen vie pohjaa itsetunnolta pitkäksi aikaa. Myös liian suuret vaatimukset silloin, kun ei ole vielä valmis johonkin asiaan, tekevät itsetunnolle hallaa. Useimmiten kuitenkin itsetuntoa syö oman pään kriittiset ajatukset: "ei musta oo tähän", "olen hirvittävän ruma", "en voi kelvata kellekään", "turha edes yrittää". Psykologina joskus sydän meinaa särkyä, kun opiskelija ajattelee näin ILMAN MITÄÄN TODELLISTA SYYTÄ. Kehuminen auttaa vähän, mutta suomalaisen sananlaskun mukaan kannettu vesi ei kaivossa pysy. Omia ajatuksia on siis pakko muuttaa itseä kohtaan lempeämmiksi, jotta itsetunto pääsisi kehittymään. Voit joskus miettiä, kun epäilet itseäsi ja omaa arvoasi, että miten kannustaisit ystävääsi. Tee se sama itsellesi!
Ohessa vielä linkki videoon, jossa "entiset" nuoret pohtivat itsetuntoaan.
http://nyyti.us12.list-manage1.com/track/click?u=272e9c7ace4a58df6e8fcc369&id=52bf10a963&e=2207f1a346
